Iisak, joka oli kaksospoikien isä, on kuin Taivaallinen Isämme. Hänellä on kaksi laumaa. Esikoinen, valittu Israel juutalainen kansa. Esaulle olisi uulunut esikoisoikeus, mutta hän piti sen halpana. Sen sijaan Jakob tahtoi tulla osalliseksi esikoisuudesta ja arvosti Jumalan lahjaa suunnattomasti. 
Tämä kuvaa hyvin Jumalan kansan Israelin luopumista ja pakanakansojen uskon vastaanottamista.                                                                                                                            Joh 10; 16. Minulla on myös muita lampaita, jotka eivät ole tästä lammastarhasta; myös niitä tulee minun johdattaa ja ne saavat kuulla minun ääneni, ja on oleva yksi lauma ja yksi paimen.
    Olemme ajassa, jolloin koko maailma on saanut kuulla evankeliumin. On tullut aika, kun Israel palaa omaan maahansa ja Jumalan valittu kansa saa vihdoin nähdä Vapahtajansa. Suurin määrin kansaa on jo palannut omaan maahansa, mutta evankeliumin peite tullaan ottamaan pian pois. Saamme olla todistamassa tätä suurta ihmettä ja iloita yhdessä - yhtenä Jumalan kansana. 
 Kun ensin juutalaiset antoivat meille evankeliumin, saamme me nyt antaa sen heille. Näin veljekset tekevät sovinnon ja sauvat yhdistetään.
 Juuda ja Israel tulevat yhdeksi. 


 Tänä päivänä on valtavasti tietoa ja kirjoja. Opetetaan enemmän, kuin koskaan. Somen kautta saadaan valtava määrä opetusta ja tietoa lyhyessä ajassa. Se kuormittaa ja taakoittaa. Asettaa liikaa tavoitteita ja uskovan on vaikea hahmottaa armon todellisuutta. Kasvu tapahtuu äkisti ja tietoa on paljon, mutta hengellinen kasvu ei pysy mukana samaa tahtia. Joudumme kaikki käymään tityt koetukset ja kasvuprosessit yksilöllisesti läpi. Toisella menee enemmän aikaa, kuin toisella. Emme voi kasvaa tiedolla, vaan rakkaudella ja yhteydellä. On surullista, että rauhallinen uskonkasvu tyrehtyy tiedon valtavirran alle ja nuoret uskovat taakoittuvat huomatessaan, etteivät pysty saavuttamaan odotettua.

Tulisi palata takaisin uskovien yhteyteen, jossa käydään rauhassa ajan kanssa läpi elämää ja Pyhän Hengen yksilölliseen tahtiin. Pyhien yhteys, rukous ja Raamattu jalkojemme lamppuna riittää jokaiselle päivälle. Tulisi kuunnella enemmän Jumalan Pyhän Hengen ääntä omassa hengellisessä elämässä. Ei niinkään monien opettajien kehoituksia ja hyvää tarkoittavia neuvoja. Vain jumala näkee sydämen ja osaa opettaa juuri oikealla tavalla ja oikeaan tahtiin. Oman seurakunnan paimen on riittävä antamaan ohjausta ja apua hengelliseen elämään. Seurakunnan paluu takaisin luonnolliseen kasvuun on sydämelläni nyt. 

Tässä näemme myös näiden kahden lauman eron. Juutalaisille tieto ja kirjanoppineisuus on avain ja keino hengelliseen elämään. Suorittamalla he luulevat onnistuvansa ja saavuttavansa pelastuksen. Rakennetaan väärälle perustalle ja ihmisviisaudessa ollaan jo tekemässä tyhjäksi koko ristintyö. Meille annettiin kristuksessa uusi elävä tie, joka antaa kaiken valmiina, ilman omia ansioita. Vapauttaa ihmisen omasta ponnistelusta elävään Pyhän Hengen johdossa kuljettavaan tiehen, jossa itse Jumala johdattaa, opettaa ja antaa voiman. 


Älkäämme siis enää nojautuko ja turvautuko viisauteen, oppeihin tai ihmisrakennelmiin. Turvataan ainoastaan Kristukseen ja annetaan Hänen tehdä omatyönsä. Kunnioittaen jokaista uskovaa yksilöllisesti armossa ja rakkaudessa.


Olisiko tässä avain myös ymmärrykseen ja sovintoon? Silloin ei ole kilpailua, kuka on suurin. Ei tule oppiriitoja. On vain Kristus ja rakkaus. Yhteys ja sopu. Silloin voimme keskittyä evankeliointiin ilman ehtoja. Rakastamaan ilman epäilystä. Antamaan anteeksi ilman pelkoa.

Etsi