Tuomitkaa oikea tuomio

Olisiko niin, että tämä elämämme on kuin koulu tulevaa ikuisuutta varten? Raamattu sanoo, että tulemme tuomitsemaan jopa enkeleitä. Joka päivä teemme mielessämme tuomioita ihmisistä, asioista ja tapahtumista. Punnitsemme ja teemme päätöksiä mielessämme. Arvioimme, kuka on hyvä ja kuka paha. Ehkäpä juuri siksi, että olemme kovin nopeita ja ennakkoluuloissamme helposti eksyväisiä, tarvitsemme pitkän koulutuksen. Jotta osaisimme tuomita oikein ja nähdä asiat monelta eri näkökantilta. Salomo rukoili viisautta Herralta ja sai lahjan tehdä oikeita tuomioita Jumalan Hengessä. 
Meillekin on annettu se viisaus, että rukouksessa etsisimme totuutta ja viisautta lähimmäisen suhteen. Hyvin helposti teemme vääriä päätelmiä, jos annamme hetken mielijohteen, vanhojen mielipiteidemme ja vihollisen valheiden sokaista mielemme.

Jumala on ollut niin nerokas ja viisas työssään meidän suhteemme, että yhdenkään on mahdotonta tuomita toista ihmistä ilman, että tuomitsee itsensä. Elämä on niin monisäikeistä, muuttuvaa ja yksilöllistä, ettei samat kaavat yksinkertaisesti toimi ihmisten välillä. Toisen kohdalla jokin asia voi mennä täysin päinvastoin, kuin toisen. Toinen kestää enemmän, kuin toinen. Toinen ymmärtää ja toinen ei lainkaan. Olemme kasvaneet jokainen yksilöllisesti, elämä on muokannut ja lyönyt jälkensä. Toiset pääsevät helpommalla, kuin toiset, mutta sama mitta on Jumalalla laskettuna. 
Joka on valmis kärsimään, saa yhdessä Hänen kanssaan tuomita. Jälleen vapaa valinta. Herra on kyllä nähnyt hyväksi kouluttaa etulinjan työntekijänsä rankoissa kouluissa, jotta eivät tekisi helposti vääriä tuomioita. Tässäkin asiassa seulotaan monia ja monia, ovatko valmiit tuomitsemaan yleisen mittapuun mukaan. Järjen käyttö on sallittu ja toivon totisesti, että kristityt uskaltaisivat aina kyseenalaistaa monelta kantilta ennen mielipiteen muodostamista. Oikeastaan sekään ei periaatteessa ole suotavaa, vaan tulisi odottaa Herran tuomiopäivää, jolloin kaikki tulee valkeuteen. Vasta silloin näemme totuuden ja siellä on varmasti monia yllätyksiä!
Olisiko niin, että tässä elämässä oikea tuomio on aina armon valinta? Että uskaltaisimme uskoa hyvään. Uskaltaisimme jättää tuomion Herralle ja rakastaa. Loputtomiin rakastaa, sillä rakkaus on suurin voima. Ehkäpä juuri se rakkaus ja hyväksyntä avaa sydämen ja vetää totuuden tielle senkin, joka on eksynyt ja poispoikennut? Riittäisikö se, että pidämme oman sydämemme puhtaana ja valvomme tilaamme, niin, että se valo loistaisi niin kirkkaana, että jokainen vastaantulija joutuisi vastakkain totuuden kanssa. Jos meissä on pimeys itsessämme, eihän eksynytkään näe valoa ja löydä tietä. Näin joudumme vajavaisina myöntämään, ettemme paljoakaan voida tehdä asian eteen. Tärkeintä on rukoilla toistemme puolesta silloin, kun olemme huolissamme. 

Näitä pohtien jääkäämme Herran Jeesuksen ristin juurelle katsomaan verisiä haavoja. Ovatko ne haavat myös sen lähimmäisen puolesta kärsityt, jonka juuri tänään tuomitsit mielessäsi? 
Etsi