Sairastuin ja olen joutunut pysähtymään keskellä kiireistä elämää. Se on ollut siunaukseksi. Olen ehtinyt lukea Sanaa ja kuunnella Herran puhetta sisimpääni.

Asioita miettiessäni koin myös suurta pettymystä ja surua hengellisen vaellukseni suhteen. Tunnen suurta epäonnistumista. Minusta ei tullutkaan sitä, mitä piti. Minusta ei ollutkaan Jumalan palvelijaksi.
Laiskuuteni, nautinnonhaluni ja ylpeyteni on tehnyt hitaaksi matkanteon. Liian usein olen valinnut oman tieni ja kulkenut harhapoluilla.

Koen kuitenkin tehneeni kaiken, antaneeni kaiken. Etsin Herraa, Hänen tahtoansa, Totuuden tietä ja koetan olla kuuliainen siinä, missä osaan ja minkä ymmärrän. Vaan ei mikään muutu. Miksi näin kävi?

Rukoukseni tänään on; Herra, muuta minut. Jos on vielä jotain, mitä ei ole kokeiltu, jotain joka auttaisi, niin tee se. Sillä en tahdo jäädä tällaiseksi! Minulla oli unelma ja toivon sen vielä toteutuvan - minusta huolimatta.
 Herra Jeesus, anna anteeksi ylpeyteni ja epäuskoni. Muuta minut ja johdata tietäsi, vaikka en tahtoisikaan. Sillä minun lihani taistelee Sinua vastaan, mutta vie silti vastustuksestani huolimatta minua sitä tietä, jossa hedelmää voisi syntyä. Tapahtukoon Sinun tahtosi, ei minun.

Etsi