Hebrealaiskirjeessä luvussa 4. sanotaan näin; 1. Varokaamme siis, koska lupaus päästä hänen lepoonsa vielä pysyy varmana, ettei vain havaittaisi kenenkään teistä jääneen taipaleelle.
2. Sillä hyvä sanoma on julistettu meille niinkuin heillekin; mutta heidän kuulemansa sana ei heitä hyödyttänyt, koska se ei uskossa sulautunut niihin, jotka sen kuulivat.
3. Sillä me pääsemme lepoon, me, jotka tulimme uskoon, niinkuin hän on sanonut: "Ja niin minä vihassani vannoin: 'He eivät pääse minun lepooni'", vaikka hänen tekonsa olivat valmiina maailman perustamisesta asti.
4. Sillä hän on jossakin sanonut seitsemännestä päivästä näin: "Ja Jumala lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikista teoistansa";
5. ja tässä taas: "He eivät pääse minun lepooni".
6. Koska siis varmana pysyy, että muutamat pääsevät siihen, ja ne, joille hyvä sanoma ensin julistettiin, eivät päässeet siihen tottelemattomuuden tähden,
7. niin hän taas määrää päivän, "tämän päivän", sanomalla Daavidin kautta niin pitkän ajan jälkeen, niinkuin ennen on sanottu: "Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne".
8. Sillä jos Joosua olisi saattanut heidät lepoon, niin hän ei puhuisi toisesta, senjälkeisestä päivästä.
9. Niin on Jumalan kansalle sapatinlepo varmasti tuleva.
10. Sillä joka on päässyt hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan, hänkin, niinkuin Jumala omista teoistansa.
11. Ahkeroikaamme siis päästä siihen lepoon, ettei kukaan lankeaisi seuraamaan samaa tottelemattomuuden esimerkkiä.
12. Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija;
13. eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili.
14. Kun meillä siis on suuri ylimmäinen pappi, läpi taivasten kulkenut, Jeesus, Jumalan Poika, niin pitäkäämme kiinni tunnustuksesta.
15. Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä.
16. Käykäämme sentähden uskalluksella armon istuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon, avuksemme oikeaan aikaan.

Tässä Sanan kohdassa puhutaan tottelemattomuudesta, joka saa veren seisahtumaan lainalaisella uskovalla. 

Uskova, joka ei ole vielä päässyt ymmärtämään pelastuksen täydellisyyttä ja Jumalan armoa ja rakkautta, näkee tässä pelottavan vaatimuksen totella kaikkia Jumalan käskyjä.
Muutoin ei kunnian kukko laula!
Tulee valtava ahdistus ja epätoivo. 

Todellisuudessa tässä on  valtavan vapauttava sanoma Kristuksen täydellisestä ristintyöstä. On nimittäin olemassa kahdenlaista tottelemattomuutta;
 
Uskontiellä vaeltaessamme joudumme usein kiusauksiin ja lankeamme syntiin. Suoralta tieltä voi poiketa kahteen suuntaan.
 
Toinen on laittomuus; juopottelu, haureus, viha, huumeet tai jokin muu sellainen. Sen tunnistaa helposti ja synnintunto seuraa yleensä välittömästi.
Toinen on lainalaisuus; omavanhurskaus, ylpeys, omavoimaisuus, pelko ja häpeä. Silloin tulee tarve hyvittää tekonsa, tutkii itseään ja tunnustaa jatkuvasti Jumalalle syntejään. Kyselee, mitä olen tehnyt väärin? Miksi minua ahdistaa? Vaikka kuinka rukoilisi ja tunnustaisi, ei mikään auta!

Tottelemattomuutta on myös se, ettei usko syntejään anteeksi. Siksi ihminen ei pääse lepoon. Miten ihanan vapauttava sanoma, ilosanoma se onkaan, että Jumala vihastuu ellemme usko Hänen rakastavan meitä.

Tehkäämme siis parannus ja uskokaamme evankeliumi <3

 

Etsi