Seurakunnan johtajien rohkaisu

Oletko ahtaalla?

Viime aikoina ovat tuulet puhaltaneet niin voimallisesti, että olen joutunut hyvin ahtaalle. Rukouksen määrä tai Sanan tutkimisen paljous ei ole auttanut, ei sen koommin palvelemisenkaan. Niissä siis ei ole ongelma, tai parannuksessa tms. tyypillisessä aukossa haarniskassa.
Olen havahtunut siihen, että henkivallat ovat jollain tapaa paljon enemmän estämässä yhteyttä Jumalaan ja kaatamassa joka suunnasta meitä. Suorastaan avuton ja epätoivoinen olo on vallannut usein, kun ns. mikään ei auta.
En tiedä, olenko ainoa? Mutta olen kuullut paljon muilta etulinjan taistelijoilta, että jotenkin on raskaampaa, ikäänkin"raskashinausta" mennä eteenpäin.
Toivomme varmaan kaikki, että tämä on väliaikaista henkimaailmassa, mutta oli niin tai näin; uskon, että se, mitä sain tänä aamuna sydämelle, tekee hyvää koko Suomen Siionille.
Herra on yhdistänyt ja yhdistää meitä toisiimme Hänen hyvän suunnitelmansa mukaan. Asiat eivät aina mene, eikä itseasiassa useinkaan:) kuten me itse ajattelemme. Minäkin yllätyin siitä suunnasta ja yhteistyöstä, joka minulle johdatettiin. Mutta hedelmistä puu tunnetaan ja siihen olen tyytyväinen!
Siksi koen rohkaista nyt sinua ottamaan uskon askelia ja luottamaan Jumalan arvostelukykyyn, sekä johdatukseen. Älä ajattele uskonnollisesti ja pelkää, sillä Herra valmistelee herätystä aivan toisella tavalla, kuin mitä odotimme. Minunkin on taivuttava kaikesta ennakkoluulostani, koska Jumala on selvästi todistanut ja vahvistanut askeleet riippumatta omasta tahdostani. 
Ellei minua olisi johdatettu ikäänkuin salaa, kiertoteitse näihin askeliin, en ikinä olisi suostunut. Olin niin kaavamainen ja konservatiivinen kristitty!
Nyt on kuitenkin hedelmät puhuneet puolestaan ja pakko myöntää, että parasta mitä olen koskaan kokenut. Ennakkoluuloton, avoin ja rakkaudellinen kristittyjen yhteys, ilman oppiriitoja, tehden vain yhdessä evankeliumin työtä! Tässä on elämän henki ja sen haistaa muutkin ihmiset.
Yksi väkevä uskova veli sanoikin, että mitä ihmettelette koetuksia ja ahdistuksia? Nyt ollaan jo siinä ajassa, jossa lopun ajan ahdistukset ovat alkaneet ja pikkuhiljaa liukuminen entistä ahtaammalle tulee tapahtumaan vääjäämättä. Eikö olekin rohkaisevaa:) 
No, saamme toki nauraa ja iloita, sillä se on voimamme! Vaikka itkemme, koemme suurta vastustusta, niin meillä on toisemme rakkaat!
Se on se voimavara, josta saamme ammentaa suurimman avun tässä ajassa ja myös enemmän tulevassa.

Yksi suurimpia kysymyksiä viime aikoina on ollut uskovien sydämen kovettaminen ja tekopyhyys kaiken yrittämisen keskellä. En sano tätä pahalla, vaan ikäänkuin tuntien tuskaa puolestanne, sillä aika on kova ja vaatii niin paljon. Se on kuin väärä tukikeppi, kieltää todellisuus ja uskaltaa kokea se ahdoistus avoimesti. Uskaltaa itkeä ja sanoa, kuinka väsynyt olen.
Pyydänkin nyt rohkeasti sinua rakkaani, ota rohkea uskon askel ja ole avoin seurakunnassa! Anna tunteidesi tulla sellaisina, kuin ne ovat. Itke, sure, kerro heikkoutesi! Totuus on meidän voimamme ja vahvuutemme! Ja kun me yhdessä jaamme tuskamme, kärsimyksemme ja ilommekin, saamme voimaa ja Kristus hoitaa meitä seurakunnan kautta. Ei meidän tarvitse olla vahvoja ja kieltää todellisuus. Näyttäkäämme esimerkkiä lampaille olemalla itse ihmisiä, jotka tuntevat, elävät ja kamppailevat kuten muutkin. Mutta aina turvaten Kristukseen ja kiittäen Hänen rakkaudesta, armosta ja huolenpidosta. 
Onko se tärkein unohtunut kuitenkin? Niinkuin Herra opetti, yhteys, tuo ihana seurakunnan rakkauden yhteys! Tärkein meille Jumalan lapsille. Mutta ennen kaikkea, yhteys totuudessa ja rakkaudessa, ilman siloteltua ulkokuorta ja ylpeyttä. Yheys rehellisessä avoimudessa ja silloin, silloin saamme Jumalan siunauksen ja kokea Hänen suunnatonta suloisuuttaan ihmeellisen läsnäolonsa kautta veljiemme ja sisariemme kanssa. Täydellistä hyväksyntää ja yhteyttä!
Rohkaisen teitä rakkaat Jumalan palvelijat; järjestäkää voimaannuttavia rohkaisukokouksia tässä ajassa. Ennen on ollut talvipäiviä ja evankelistapäiviä ym. mutta nyt ne eivät enää riitä. Me tarvitsemme usein toteutettavia, rohkaisevia ja sielunhoidollisia rukouskokouksia, joissa saa vahvistusta näihin vaikeisiin päiviin. 
Siunaan sinua rakas lukija ja pyydän Taivaallista Isää nyt rohkaisemaan sinua, sekä antamaan uutta voimaa henkeesi, jotta jaksat palvella! Ole luja ja rohkea, vahvistu tässä voimassa! Jumalan henki vahvistakoon Sanansa, mikäli se Hänen tahtonsa mukainen on. Ole siunattu! Armo olkoon kanssasi ja Herra vahvistakoon sinua väkevästi Pyhässä Hengessä. Amen, amen.
Etsi