Herra sanoi; "Auta minua  pelastamaan israelin jäännös."
 
Jes. 10; 20. Sinä päivänä ei Israelin jäännös eivätkä Jaakobin heimon pelastuneet enää turvaudu lyöjäänsä, vaan totuudessa he turvautuvat Herraan, Israelin Pyhään.
21. Jäännös palajaa, Jaakobin jäännös, väkevän Jumalan tykö.



27.12.2011

Filippiläiskirjeen luvut 3-4 kertovat oikean evankeliumin ja armon tuomasta ilosta ja oikeasta todistuksesta. Laki ei saa aikaan, kuin väärää todistusta ollen jopa "ristin vihollisena". 

Tämä paradoksi, joka on ihmismielelle käsittämätön ja vailla järkeä, onkin Jumalan voima!

Armosta, vapautettuina, rakastettuina ja kertakaikkisesti pelastettuina uskovat  saavat voiman syntiä vastaan. Uskon kautta saadaan kaikki lupaukset ja ne astuvat voimaan!




Todistus 01/12

 

Vuodet vierivät ja Jumala toimii. Jumalan armo toimii kasvattaen jumalisuuteen. Ei laki. Laki saa aikaan toivottomuutta ja vihaa. Sen, mikä lihan kautta tuli heikoksi, on Jumala täyttänyt Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa meidän hyväksemme. Se on täytetty! Se on annettu lahjaksi, iankaikkiseksi lahjaksi!

Nyt ei siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Jeesuksessa Kristuksessa ovat. Miksi? Koska rangaistus oli Hänen päällänsä, jotta meillä rauha olisi. Rauha! Ei pelko ja levottomuus. Ei syyllisyyttä. Vaan rauhan minä annan teille. En minä anna teille, niin kuin maailma antaa.

Pelko ja orjuus kuuluvat Siinain lakiliittoon. Vanhaan liittoon. Ja nyt meille on annettu uusi liitto, parempi liitto, jonka perustus on Jeesus Kristus. Lapseuteen, rakkauteen ja armoon perustuva yhteys Isän kanssa.

Tämä yhteys oli Jeesuksella maan päällä vaeltaessaan. Meidät on kutsuttu siihen samaan yhteyteen. Meidät on kutsuttu Kristuksen kaltaisuuteen.

Tämä ei onnistu meiltä itseltämme. Vain Hengen täyteydessä pääsee Jumalan tahto toteutumaan. Levosta, luottamuksesta ja uskosta käsin.

Vuosikausia näin samaa painajaisunta. Olin suuressa matkustajalaivassa. Joka kerran alkoi myrsky. Aina pelkäsin, että se uppoaa! Pelko, epävarmuus ja turvattomuus olivat läsnä. Perillepääsy oli epävarmaa, täysin sattumanvaraista.

Se kuvasi uskonelämääni, joka perustui omaan vaellukseeni, omiin tekoihini ja tekemättä jättämisiini. Ja jos uskon perustus on uskovassa itsessään, hänen jaksamisessaan, osaamisessaan ja uskossa pysymisessään, on perustus hyvin heikko.

Uskonelämä on raskasta, vaivalloista suorittamista, lain täyttämistä ja ahdistavaa synkeyttä. Silloin on mahdotonta olla Jumalalle otollinen. Annamme väärää todistusta, emmekä voi julistaa evankeliumia.

Eräänä yönä näin saman unen, mutta tässä unessa myrskyn alettua huomasin, että laiva oli hyvin matalassa vedessä ja alla oli jyhkeä kalliopohja! Sen lisäksi aivan vieressä oli maata, jonne oli aivan lyhyt matka. Minua ei pelottanut enää. Tiesin, että vaikka kuinka kova myrsky tulisi, laiva ei uppoaisi.

Olin päässyt Kristus-kalliolle! Jokin muu piti minusta huolen, jokin minun ulkopuolellani oleva veisi minut perille. Olin varmassa turvassa! Tämä ulkopuolella oleva voima on Golgatalla vuodatettu veri. Se riittää! Se on kertakaikkisesti annettu meidän puolestamme.

Pelastus on ilmainen. Siihen ei voi, eikä saa lisätä mitään tekoja. Jos tahdomme tehdä jotain Herralle, tulee motiivin olla rakkaus. Ikinä motiivi ei saa olla itsemme pelastaminen.

Kiitos Jumalalle, meidän omat teotkin ovat anteeksiannetut!

Annetaan Jeesuksen pelastaa meidät ja keskitytään me vain toistemme rakastamiseen.

 



 Valvomisen tärkeydestä               15/03/12


 Armon alle ja vapauteen päässeen kristityn tila on aluksi huumaavan ihana ja levollinen. Saattaa luulla pian, että on päässyt ikäänkuin perille johonkin, jossa sitten saadaan olla loppuikä.
 Totuus valkenee jos valkenee hyvin pian, että tila ei jatku valvomattomalla lainkaan hienosti. Vaan pian huomaakin olevansa taas synnin  orja! Kun Jumalan pelko ja syyllisyys katoavat, tilalle tulee vääränlainen kuvitelma synnin vaarattomuudesta.
 Uskova, joka on vapautunut lain alta ja oppinut  tuntemaan kertakaikkisen pelastuksen, saattaa alkaa välttelemään lakia ja tuomitsevia Raamatun kohtia. Hän pelkää joutuvansa taas lain alle.

 Näin toimittuaan jonkin aikaa pelkkä armon Sanan pumppaaminen johtaa väärään vapauteen. Synti ei olekaan enää niin vakavaa. Aletaan selittelemään ja vähättelemään. Rukouselämä ei maistu, Raamattu alkaa tuntua pelottavalta ja lihallinen käytös on yleisempää, kuin Hengen hedelmä.

 Kohta on jouduttu kauas Jumalasta ja pyhyys on muisto vain. Kaiken lisäksi uskova tuntee olevansa oikein hurskas tässä suuressa vapaudessaan! Hänhän on käsittänyt jotain paljon  suurempaa, kuin lainopettajat ja fariseukset. Hän on löytänyt armon ja täydellisen vapauden.

 Mutta hedelmä sen paljastaa. Uskova alkaa  ihmettelemään, kuinka ei kykene enää elämään pyhää elämää. Huomaa tekevänsä syntiä entistä helpommin. Silloin pitäisi alkaa hälytyskellojen soida. Jokin on pielessä.

 Rukous, Sanan luku ja pyhien yhteys paljastavat rehelliselle itsetutkistelijalle, että  hän on langennut. Valvominen on ensiarvoisen tärkeää juuri armon alle päässeelle Kristuksen vapauttamalle uskovalle. Ei pidä jäädä odottamaan, että vihollinen saa hyökätä suojaamattomaan temppeliin.

 Joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei kaadu. Sillä näin käy, jos lopettaa valvomisen rukouksin ja Raamattua lukemalla. Lepo on hyvä, mutta siihen ei saa jäädä, vaan on muistettava, että vihollinen etsii joka hetki tilaisuutta hyökätä.


 Vielä pitää luopua ajatuksesta, että tahtoisi päästä sellaiseen olotilaan uskonelämässä, että olisi onnellista ja helppoa, tasapainoista vaellusta. Sellaista ei tule-olemme sodassa, loppuun asti.

 Rukous

 Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika, auta minua valvomaan joka hetki kanssasi. Kulkemaan Pyhän Henkesi johdatuksessa kuuliaisena ja auta antautumaan elävänä uhrina Isän tahtoon. Anna minulle Sinun mielesi ja poista kaikki vääryys sydämestäni. Auta minua olemaan Kristuksen kaltainen ja auttamaan muita pääsemään perille, jotta kukaan ei uupuisi. Anna  minulle synnintunto  ja pelko sinun Sanaasikohtaan, jotta lakkaisin synnistä. Auta minua valitsemaan oikein, jotta voisin  kulkea suoraan.

 Tapahtukoon  Sinun tahtosi, Aamen.




11/4/2012


Psalmi 138

1. Daavidin virsi. Minä kiitän sinua kaikesta sydämestäni, veisaan sinun
kiitostasi jumalien edessä.
2. Minä rukoilen sinua kumartuneena sinun pyhään temppeliisi päin ja kiitän sinun nimeäsi sinun armosi ja totuutesi tähden; sillä sinä olet osoittanut, että sinun lupauksesi on suuri yli kaiken, mitä sinun nimesi ilmoittaa.
3. Sinä päivänä, jona minä huusin, sinä vastasit minulle; sinä rohkaisit minua: minun sieluni sai voiman.
4. Herra, kaikki maan kuninkaat ylistävät sinua, kun kuulevat sinun suusi sanat.
5. Ja he veisaavat Herran teistä, sillä suuri on Herran kunnia.
6. Sillä Herra on korkea, mutta katsoo alhaiseen, ja hän tuntee ylpeän kaukaa.
7. Vaikka minä vaellan ahdistuksen keskellä, niin sinä virvoitat minut. Sinä ojennat kätesi minun vihamiesteni vihaa vastaan, ja sinun oikea kätesi auttaa minua.
8. Herra vie minun asiani päätökseen. Herra, sinun armosi pysyy iankaikkisesti; älä jätä kesken kättesi työtä. 

Vaikka tuntuisi epätoivoiselta, etkä näe vapautusta ja valoa. Vaikka olisit toivoton ja aivan  lopussa- usko Jumalaan! Sillä Hän vastaa! 

 Hän on luottamuksen arvoinen <3
 

Etsi