Identiteettivarkaus
Identiteettivarkaus
Masentaako? Ahdistaa ja pelottaa? Tuntuu, että kaikki ilo, voima ja rohkeus on mennyt.
Etsit Jumalaa päivästä päivään, eikä vastausta tule. Voimaa annetaan vain juuri sen verran, että pääset eteenpäin laahustaen. Mikään ei kiinnosta ja syyllisyys omasta huonoudesta painaa.
Muistelet, kuinka kaikki oli hyvin vielä hetki sitten. Mitä nyt on tapahtunut? Pahinta on se, kun koet, että Jumala ei ole kanssasi.
"Ellette usko, ette kestä." (Jes. 7; 4,9)
Joskus asiat ovat liian lähellä ja niille sokeutuu. Tässä on käynyt lankeemus epäuskoon ja itsekkyyden syntiin, oman navan tuijottamiseen ja itsesääliin. Se näyttää kovin hurskaalta ja oikealta, mutta on hyvin vakava ja vaarallinen tila. Sillä liukkaalla alustalla on paljon vaaroja. En minä sano, etteikö Jumala suojelisi sinua ja varjelisi, kun sydämestäsi apua huudat...mutta tältä pohjalta on lähtenyt monen uskovan tie maailmaan.
On unohtunut se tärkein! USKO.
Tässä tilassa et muista Jumalan olemusta, hyvyyttä ja armoa. Koet tuskan, "Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?"(Psalmi 22)
Olemme menossa yhä vaikeampia aikoja kohti. Vanheneminen lisää pelkoja ja avuttomuuden tunnetta. Sodat luovat turvattomuutta. Synnin lisääntyminen ja väkivallan arkipäiväistyminen tuovat ahdistusta. Me tulemme tarvitsemaan USKOA yhä enemmän.
Meidän on muistettava identiteettimme Kristuksessa. Vihollinen tulee ainoastaan varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan.
Tämä kamala tunne, masennus ja toivottomuus on VALHE. Olet uskonut valheen, joka tuhoaa kaiken ympäriltäsi. Muistatko, kun tulit uskoon? Juuri se hyväksyntä, rakkaus ja armo, jonka koit Jumalalta, sai sinut iloiseksi ja palautti omanarvon tunteesi!
Tehdään tänään parannus ja käännytään katsomaan Jumalan lupauksia! Usko omaksesi se Kristuksessa oleva identieetti, jonka vihollinen on varastanut. Käänny itsesäälistä lähimmäisenrakkauteen! Ja katso-saat ilon!
Ylpeys eksyttää meitä harhaan. Odotamme itseltämme jotain, mitä meillä ei ole. Jumala tahtoo meidän turvaavan Häneen kokonaan. Uskokaamme evankeliumi! Usko on sitä, mitä ei näe. Mutta me uskomme, koska Hän on luvannut. Sillä ilman uskoa on mahdoton olla otollinen.
Rukous; Kiitos Jeesus, että annat anteeksi epäuskoni. Minä tahdon uskoa. Anteeksi, että katsoin itseeni. Anteeksi itsesäälini. Anteeksi, että unohdin armosi ja rakkautesi. Anteeksi, että epäilin uskollisuuttasi. Kiitos, että saan jälleen nousta ja uskoa evankeliumin todeksi kohdallani! Kitos, että saan rakastaa lähimmäistä ja unohtaa itseni. Auta rakastamaan itseäni terveellä tavalla, luottaen uuteen identiteettiin Sinussa, jonka sain lahjaksi.
Roomalaiskirje
5:1 Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta,
5:2 jonka kautta myös olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, jossa me nyt olemme, ja meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo.
5:3 Eikä ainoastaan se, vaan meidän kerskauksenamme ovat myös ahdistukset, sillä me tiedämme, että ahdistus saa aikaan kärsivällisyyttä,
5:4 mutta kärsivällisyys koettelemuksen kestämistä, ja koettelemuksen kestäminen toivoa;
5:5 mutta toivo ei saata häpeään; sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu.
5:6 Sillä meidän vielä ollessamme heikot kuoli Kristus oikeaan aikaan jumalattomien edestä.
5:7 Tuskinpa kukaan käy kuolemaan jonkun vanhurskaan edestä; hyvän edestä joku mahdollisesti uskaltaa kuolla.
5:8 Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme.
5:9 Paljoa ennemmin me siis nyt, kun olemme vanhurskautetut hänen veressään, pelastumme hänen kauttansa vihasta.
5:2 jonka kautta myös olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, jossa me nyt olemme, ja meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo.
5:3 Eikä ainoastaan se, vaan meidän kerskauksenamme ovat myös ahdistukset, sillä me tiedämme, että ahdistus saa aikaan kärsivällisyyttä,
5:4 mutta kärsivällisyys koettelemuksen kestämistä, ja koettelemuksen kestäminen toivoa;
5:5 mutta toivo ei saata häpeään; sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu.
5:6 Sillä meidän vielä ollessamme heikot kuoli Kristus oikeaan aikaan jumalattomien edestä.
5:7 Tuskinpa kukaan käy kuolemaan jonkun vanhurskaan edestä; hyvän edestä joku mahdollisesti uskaltaa kuolla.
5:8 Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme.
5:9 Paljoa ennemmin me siis nyt, kun olemme vanhurskautetut hänen veressään, pelastumme hänen kauttansa vihasta.