Nykyisen pyhityskeskeisen täydellisyyden tavoittelun seurakunnissa tulisi vaihtua Kristuskeskeiseksi armollisuudeksi. Kuinka moni epätäydellinen ja heikko pieni karitsa joutuukaan kääntymään peloissaan pois ja palaamaan takaisin entiseen elämään. Vain siksi, koska hän on tullut halveksituksi farisealaisen vanhimmiston tai niin "pyhittyneiden" vanhojen uskovien taholta.
Pieni, heikko vastasyntynyt karitsa on Jumalan edessä yhtä arvokas ja yhtä Pyhä, kuin kuka tahansa pastori. Ja jokainen, joka ylpeytensä tähden itsestään liikoja kuvitellen lyö ja haavoittaa näitä pieniä, joutuu kohtaamaan ankaran tuomion Herran edessä.

Muistakaamme, että vasta uskoon tulleilla "lapsilla" ei voi olla vielä pitkälle kehittynyttä pyhitystä. He ovat lihallisia, sielullisia, heikkoja, eivätkä heti pääse irti kaikista synneistään.
Eihän jokin synti ole toista suurempi? Onko juominen suurempi synti, kuin ylpeys? Voi meitä, jos tuomitsemme toisen, vaikka olemme itse samanlaisia!

Syntiin langennutta pientä veljeämme tai sisartamme ei nosta ylenkatseellinen halveksunta ja tuomitseminen, vaan rakkaus, tukeminen, nostaminen ja anteeksianto. Viedään armo sinne, missä sitä tarvitaan. Rakastetaan heikkoja, autetaan köyhiä, tuetaan horjuvia ja valetaan uskoa Jeesuksen Kristuksen täytettyyn työhön niille, jotka eivät synneistään ole vielä voittoa saaneet.

Taistelu syntiä vastaan voi viedä vuosia, mutta pää-asia on se, että on tahto parannukseen. Jumala ei hylkää ihmistä, joka tahtoo kulkea Hänen kanssaan ja tahtoo päästä synnistään. Mutta rakkaat veljet ja sisaret - annetaan aikaa ja rakastetaan heistä Herralle kuuliaisia ja jätetään tuomio Jumalalle <3