Voimaton usko

Voiko usko olla voimaton? Vuosia Sanasta ihmetellen olen lukenut Herran toistamiseen lausuttua kehoitusta. Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille antaa armon.
Tämä on ylivoimaisesti vaikein ja pitkäkestoisin koulu, jossa olen ollut. Kyllä ihminen voi olla uppiniskainen, kun on kyseessä itselle kuoleminen.

Kärsivällisyys, nöyryys ja itsensä hillitseminen; ne ovat vaikeita ihmiselle. Niitä juuri tarvitaan rukouselämässä. Kirjoitan tätä Herran kehoituksesta. Hän on opettanut minua ja olen saanut käytännössä kokea, mitä seuraa huolettomasta rukouselämästä.

Me eksymme ja hukumme juuri sen tähden, ettemme etsi Herraa rukouksessa ja valvo tilaamme. Tämän tulisi tapahtua rakkaudesta Herraan, ei lain alaisena suorittamisena, joka on turhaa rukousta. Sen rakkauden, ensirakkauden ja palavuuden saamme Hänen seurassaan. Näin se ruokkii itse itseään.

Rukouksettomasta elämästä seuraa sokeus, heikkous, rampaus ja epäuskoinen vaellus. Uskon silmät sammuvat ja vaelluksesta tulee raskasta. Emme enää ymmärrä Jumalan Sanaa kunnolla, se ei avaudu.Vaarana on luopuminen, joka seuraa paatumisesta. Meille on Jeesuksen läsnäolo elintärkeää. 

Tämä juuri on kymmenen neitsyen kertomuksen opetus. Ne, jotka menivät Herraa vastaan, ovat niitä, jotka viettävät aikaa rukouksessa ja Herran läsnäolossa rakastaen Häntä. Tyhmät neitsyet taas ovat ne huolettomat, jotka vain ohimennen rukoilevat nopeasti etsien omaansa ja rientävät omille teilleen. 
He ovat niitä, jotka nukkuvat. Jumala ei voi heitä käyttää, sillä he kulkevat omassa voimassaan.

Me ihmettelemme usein, miksi Herra ei vastaa ja koemme yksinäisyyttä. Jos rukouselämämme on pakonomaista suorittamista ilman rakkautta Herraan, jää se pinnalliseksi ja omaa etua tavoittelevaksi. Kun meillä on kiire pois rukouksesta, omille asioille. Silloin on tehtävä parannus. On rukoiltava, että  Herra valaise minulle asiat, jotka ovat esteenä rukoukselle. Minulla oli työ ja nautinnonhalu. Oli vaikeaa vain olla Herran edessä. Kärsimättömyys voitti ja luovutin liian helposti. 
Voi olla, ettei Herra päästä meitä etenemään rukouelämässä, koska sydämemme on tehnyt kultaisen vasikan. Palvelemme epäjumalia ja elämme Hänen tahtoaan vastaan. Hän tahtoo sydämemme kokonaan. Ja kun luovumme vääryydestä, kun Herra on meille lopulta kaikki kaikessa - Hän antaa meidän päästä lähelleen; täyttyä rakkaudellaan ja tulellaan. Silloin uudistumme ja ymmärrämme eläneemme turhuudessa ja harhassa. Se, mitä luulimme tavoiteltavaksi ja mukavaksi, on ollut valhetta ja tyhjyyttä tuottavaa ajanhukkaa, eli omat nautintomme ja halumme. Sillä onneni on olla Herraa lähellä ja Hänessä kaikki lähteemme ovat (ps. 87)

Jeremia 23. luku kertoo paimenista ja profeetoista, jotka eivät rukoile. Toivoisin, että näin ei olisi, mutta näemme tätä liian paljon. Tällainen Jumalan palvelija ei pysty johdattamaan lampaitaan oikein. Heillä ei ole Jumalan voimaa ja Pyhän Hengen antamaa viisautta. Me emme kuitenkaan voi erottaa armolahjojen toiminnasta oikeaa palvelijaa, sillä Jumala ei armolahjojansa ja kutsumistansa kadu. Ne toimivat jopa Herrasta etääntyneellä ja eksyneellä, vaikkakin puhtaus kärsii.

Rukousen ei tulisi loppua pyyntöihin. Herra odottaa, että saisi  myös puhua meille. Hän tahtoisi meidän saavan Pyhän Hengen ilmestystä, kirkkautta ja rakkauden voimaa päiväämme. Sillä ilman Kristusta emme voi mitään tehdä.

Meidän tulisi lähteä siitä, että uskomme evankeliumin ja uskomme,että Herra vastaa rukouksiimme. Hän oikein odottaa, että saisi antaa vastauksia ja siunata elämäämme. 2. Mooseksen kirjan 24. luvussa on upea kuvaus rukousvuorelle kiipeämisestä. Lainaan Markku Veilon hienosta opetuksesta sanaa vuorikiipeilijä, joka kuvaa hyvin rukouksessa tapahtuvaa asteittaista nousua Herran läsnäoloon.

Me emme saa kuitenkaan pyrkiä etsimään kokemuksia ja tunteita. Vaan lähestymme Jumalaaa Hänen ilmoittamallaan tavalla; Jeesuksen verellä pestyinä, parannusta tehden, pyhittyen ja nöyrällä sydämellä. Annamme Hänen päättää, mikä meille on parasta.

Kärsivällinen rukouselämä on siis kaiken palvelutyön elinehto. Jotta voimme todistaa, opettaa, rakastaa ja olla todellisia kristittyjä. Emmehän tahdo pitää Herran Sanaa halpana, Hänen sovitustaan ja Pyhyyttään pilkkana. Näin joudun itsekin parannusta tekemään ja pyytämään apua, että saisin olla Herralle uskollinen palvelija. Luottaen Hänen väkevään voimaansa, joka suojelee minut ja antaa voiman kaikkea pahaa vastaan. 

Rukous on ase, joka on voimakas, valtava voima, joka siirtää vuoria. Rakkaani, tule takaisin Herrasi ja Jumalasi luokse! Hän rakastaa sinua palavasti ja tahtoo viettää aikaa kanssasi.

Rukous; Herra Jeesus rakas. Tahtoisin rakastaa Sinua enemmän. Tahdon uudistua ja palata ensirakkauteen. Anna anteeksi, että olen elänyt itselleni ja pitänyt Sinut halpana. Anteeksi, että juoksin omilla poluillani, enkä vastannut kutsuusi. Pyydän, anna palata takaisin yhteyteesi ja lähellesi. Herra, auta luopumaan vääryydestä, synnistä ja niistä asioista, jotka ovat esteenä rukouselämälle. Auta, että Sinä olisit sydämeni tärkein asia, olisit Jumalani ja että heittäisin kaikki epäjumalat pois. Tee, mitä täytyy tehdä, että rukousalttarini syttyisi ja rakastuisin vain Sinuun. Tahdon antaa elämäni kokonaan Sinun valtaasi ja olla käytössäsi. Amen <3