Tinkimätön totuus

Tinkimätön totuus

Kirja;(jatkuu..) Tinkimätön totuus 

Sydämessäni oli kaipuu totuuteen. Halu nähdä kirkkaasti ja selkeästi asiat, kuten ne ovat. Ymmärrys, joka totuudesta avautuu, on huikea. Rakastin totuutta! Halusin nöyryyttää itseni Jumalan edessä joka kerta, kun järkeni haastoi Jumalan Sanan. En antanut periksi, vaan halusin vastoin lihani tahtoa tietää tinkimättömän totuuden. Utelias vastasyntynyt Jumalan lapsi tahtoi isoon kouluun! Olin juuri löytänyt uuden elämän ja sydän täynnä intoa uppouduin Raamatun ihmeelliseen maailmaan. 
Uskoontulo oli minulle niin valtava asia, että asetin sen kaiken muun edelle. Kuljin kokouksissa melkein joka päivä. Saatoin ajella autolla satoja kilometrejä päästäkseni Sanan kuuloon. Onnellisessa asemassa olin muutenkin, sillä olin saanut parhaan seurakunnan kodikseni - Hyrynsalmen Helluntaiseurakunnan! Koin ihanaa perheyhteyttä ja huolenpitoa. Minua tuettiin ja puolestani rukoiltiin. Sain heti alusta toteuttaa palvelukutsuani ja minua rohkaistiin todistamaan. Toteutin vanhinten neuvoa lukea Raamattua ja rukoilla. Aluksi se oli vaikeaa, mutta yhtäkkiä Sana alkoi avautua ja pääsin sisälle ihmeelliseen elävän Sanan maailmaan. 
Huomasin hyvin pian, että mieleni antoi omia tulkintoja ja vaihtoehtoja Sanan ilmestykselle. Ymmärsin, että minun oli rukoiltava, että Sana avautuisi oikein ja totuudessa. Varhain nuorena uskovana olin palavasti päättänyt pysyä totuudessa, maksoi minkä maksoi. Koin sen tärkeimmäksi asiaksi koko elämässä. Totuus ulottui myös arkielämän puolelle, enkä kyennyt valehtelemaan mistään. Koin myös, että minun oli oltava avoin ja rehellinen julkisesti. Kirjoitin hyvin avoimesti elämästäni ja koin sen vapauttavana. Ehkäpä joku tarvitsi sitä, että asiat kerrotaan sellaisena, kuin ne oikeasti ovat. Kaunistelematta, rehellisesti ja ihmisyyttä kunnioittaen. 
Alusta asti tämä ihmeellinen totuus ja rakkaus siihen kantoi minua eteenpäin. Sen vaaliminen sai ajoittain minussa aikaan kiivautta ja totuuden puolustamista. Se osoittautui kuitenkin valheeksi, sillä totuus on rakkaudessa vapaaehtoista. Sen välittäminen onnistuu ainoastaan rakkaudessa ja vapaudessa. Totuuden vastaanottaminen on mahdotonta ja hyödytöntä, ellei sen vastaanottaja rakasta sitä. Ja ne, jotka vihaavat, eivät siitä piittaa. Pahimmassa tapauksessa käyttävät sitä hyödykseen ja pahan palvelukseen. 
Totuuden kanssa ei voi väitellä, paitsi rakkaudessa. Se vain vahvistaa totuuden, sillä se sinetöi sen olemassaolon täydellisesti. Totuutta ei voi ymmärtää ilman rakkautta, sillä se vaatii nöyrtymisen ja omien järjen päätelmien hylkäämisen. Herra Jeesus lupasi antaa meille Totuuden Hengen, toisen puolustajan olemaan kanssamme. Niinpä siis, tämä Pyhä Henki on Totuus ja sen vaaliminen on nöyrtymistä joka hetki tottelemaan totuutta ja rakastamaan sitä. Hän on myös Puolustaja, joka kertoo paljon totuudesta. Totuus puolustaa aina rakkaudessa ja on valmis armahtamaan. Totuus tunnustaa asian, kuten se on ja se vapauttaa. Agape rakkaus tekee totuudesta ehdottoman. Totuus itsessään ei ole ehdoton, sillä se saa muotonsa rakkaudessa. Näin siis se, joka luulee tietävänsä, ei vielä tiedä, kuten tietää tulisi.

2. Jeesus on tie, totuus ja elämä. Tämän ainoan oven kautta on Jumala valmistanut pelastuksen, joka on kestävä. Kun katsomme Hänen toimintaansa ja kehoitusta käydä seuraamaan, näemme jotain totuudesta. Rakkaus on valmis uhrautumaan ja kärsimään toisten puolesta. Anteeksianto ja uusi alku on kaikessa lähtökohta. Seuraaminen tapahtuu ensinnäkin sydämen tasolla, jossa päätämme jättää arvostelun ja tuomitsemisen Jumalalle. Tämä koskee lähimmäistemme lisäksi myös itseämme. On vaikea uskoa syntejään anteeksi, kun on herkkä omatunto ja voimakas halu miellyttää Jumalaa. Se vaatii nöyrtymistä myös ihmiseksi. Joku viisas on joskus sanonut, että Jumalan on vaikea saada ihminen uskovaksi, mutta vielä vaikeampaa on saada uskova ihmiseksi. 
Se, että olemme heikkoja ja vajavaisia täällä lihassa loppuun asti, on vaikeaa hyväksyä. Lisäksi ei usein auta, että tekisimme itse kaiken ns. oikein. On paljon elämäntilanteita, jossa joudumme toisten ihmisten pahuuden vuoksi vaikeisiin ja mahdottomiin tilanteisiin. Silloin on vain valittava se kaikista vähiten pahaa tuottava tie. Nämä ovat sielunhoidollisesti haastavia tilanteita ja niihin tulisi perehtyä rukouksin ja terveellä sydämellä. Emme voi katsoa pelkästään lakia ja kirjoituksia ilman Pyhän Hengen elämän valoa. Sillä kirjain kuolettaa ja Henki tekee eläväksi. Lain tehtävä onkin näyttää todeksi synti ja se, että meidän on mahdotonta tulla vanhurskaiksi lakia noudattamalla. Jeesus teki sen meidän puolestamme, koska ihminen on heikko ja vajavainen. 
Tärkeimmäksi muodostuukin uskossa elämisessä sydämen vilpittömyys ja halu tehdä Jumalan tahto. Uskoa syntinsä anteeksi silloin, kun emme ole kyenneet täyttämään omia odotuksiamme. Se, että tunnustamme ja sydämestämme tahdomme tehdä Jumalan tahdon, riittää. Usein kuvittelemme, että Jumala odottaa meiltä jotain saavutuksia. Huomaamme, kun olemme rehellisiä, että asetamme itse vaatimuksemme täydellisyydessä liian korkealle ja turhaan teemme työtä, joka vain korottaa omaa ylpeyttämme ja lihaamme. Se vie vain kauemmaksi vilpittömästä uskosta, jossa tärkeintä on sydämen rakkaus Jumalaan. Meidän ei tarvitse kerätä pyhyyspisteitä ja olla parempia, kuin toiset. Tärkeintä on sydämen tila ja tahto rakastaa ja antaa anteeksi. Hyväksyä itsemme sellaisena, kuin olemme ja tehdä työtä toisten hyväksi levosta ja rauhasta käsin. 

3. Jumalisuuden voima, joka vaikuttaa Jeesuksessa Kristuksessa, on rakkaus. Jumalisuus on rakkautta, armoa ja anteeksiantoa. Se on Kristuksen kaltaisuudessa vaeltamista. Ihminen yrittää usein itse täyttää Jumalan tahtoa vain huomatakseen, että se on mahdotonta. Oma yrittäminen vie voimat ja edessä on umpikuja. Silloin vasta, kun luovutamme ja annamme Jumalan tehdä meistä uusia luomuksia, alkaa voima kuin itsestään toimimaan. Jeesus sanoi; "tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekevät ja raskautetut, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne."(Matt 11; 28-29)
Kunnia kuuluu yksin Herralle. 

Nuorena uskovana yritin kaikin voimin täyttää lakia ja vaellukseni hipoi jo lähes täydellisyyttä. Juuri, kun olin saanut voiton edellisestä taistelusta, eteeni annettiin uusi. Lopulta olin jo niin uupunut ja epätoivoinen, että jouduin tinkimään Sanasta. Se johti jälleen uuteen umpikujaan, sillä totuus vaivasi minua ja Sana tunkeutui sydämeen kuin miekka. Hirveä ahdistus ja kadotuksen kauhut piirtyivät eteeni. En voinut taistella totuutta vastaan, sillä Sana vaati minua olemaan täydellinen! Kuinka paljon ihminen jaksaakaan kärsiä ja taistella, kun on kyse omasta kunniasta! Tätä kehää raataen kuljin vuodesta toiseen yrittäen ja yrittäen. Välillä onnistuen mielestäni, kunnes Herra joutui jälleen kaatamaan omat rakennelmat. Tyttäreni sanoi eräänä aamuna, että hän näki ihmeellistä unta. Pyysin kuvailemaan sitä, sillä tiesin heti, että Herralla oli sanottavaa. Hän kertoi, että talomme oli rakennettu hiekalle ja siellä juoksenteli pieniä kettuja. Silloin ymmärsin, että olin mennyt pahasti väärään suuntaan. 
Vihdoin Jumala sai minut niin vaikeaan tilanteeseen elämässäni, että jouduin valitsemaan evankeliumin. Se oli vaikeaa ymmärtää, että olin turhaan nähnyt vaivaa ja kilvoitellut omassa lihassa vuosia. Totuus kirkastui vaiheittain ja aloin nähdä Kristuksen täytetyn työn. Näin sen, kuinka vuoteni olivat ikään kuin hukkaan heitetyt pyrkiessäni itsessäni pyhittymään. Kaikki se tarmo ja aika, minkä siihen olin käyttänyt, oli pois lähimmäisiltä! Olin pyörinyt oman napani ympärillä, tutkinut itseäni ja yrittänyt tehdä itsestäni parempaa. En ollut ymmärtänyt, että juuri siitä lain täyttämisestä Jumala tahtoi ihmiset vapauttaa. 
"Koska he eivät tottele Sanaa, he kompastuvat ja siihen heidät on pantukin."(1. piet 2; 8) Aloin vihdoinkin nähdä valoa ja evankeliumin ihmeellisen kirkkauden. Elämääni alkoi tulla iloa ja voimaa. Vapauduttuani lain alta pystyin jo palvelemaan toisia ihmisiä ja kertomaan evankeliumista heille. Rakkaus valtasi sydämeni ja katsoin ihmisiä aivan eri tavalla; armon silmillä ja anteeksiannon kautta. Tuomitseminen ja arvostelu oli jäänyt. Olin saanut itse anteeksi ja vieläpä vapautettu omasta yrittämisestäni. Sain olla vapaa, iloinen Jumalan lapsi. Nyt keskuksena en ollutkaan enää minä itse, vaan Jeesus ja lähimmäiseni. Rakkaus polttoaineena oli helppoa ja kevyttä palvella. 


(c)2019, All Rights Reserved
Kävijöitä yhdeensä: 12900