Kaikki askeleet

Kaikki askeleet

Tämä on yhteinen kirjamme.  Rohkaisuksi Jumalan lapsille!
Ennen kaikkea haluamme tuoda julki Jumalan valtavat ihmeet ja hänen apunsa elämässämme. Kunnia Herralle!

Johdanto 

Rakkaus, joka saapui elämäämme yliluonnollisella ja ihmeellisellä tavalla, sai aikaan aiheen kirjaamme. Tuo valtava Jumalan ihme. Olemme sitä katsoneet, eläneet ja kokeneet joka päivä kohtaamisestamme lähtien. Tuota täydellistä työtä, jonka vain Jumala voi saada aikaan. Ensimmäisestä päivästä alkaen siunaus ja johdatus on ollut käsittämätöntä ja yliluonnollista. Tuntui, kuin olisimme tunteneet koko ikämme ja yhdessä olomme oli heti luonnollista ja vapautunutta. Ilo, vapaus, luottamus ja samankaltaiset sydämet kohtasivat. Usko hyvään ja usko rakkauteen yhdisti meitä. Ajattelimme jo alussa kertoa ihmeistä, joita saimme kokea jatkuvasti. Niitä on jo tullut niin valtavasti, että koetamme saada tähän kirjaan niistä suurimman osan. Raamatun opetus yhdestä lihasta avioliitossa on tullut todeksi ja niin täydellisellä tavalla, jota ei voinut uneksiakaan. Liitossamme on kaikki ulottuvuudet; Puolisot, parhaat ystävät ja työtoverit Herrassa. Aloitimme yhdessä Raamattukoulun Pyhän Hengen johdolla ja joka päivä rukoilimme. Tie, jonka olimme kulkeneet tahoillamme tapaamiseemme asti, on ollut raskas ja täynnä kärsimystä. Jossain syvällä sydämessä tiesimme, että jonakin päivänä kaikki on toisin. Rakkaus ja oikeus tulisi voittamaan. Jumala tulisi vielä tekemään ihmeen. Silti todellisuus on ylittänyt kaikki odotukset. On monenlaista vankeutta; fyysistä, henkistä ja hengellistä. Molemmilla on ollut oma aikansa vankeudessa. Sillä kaikella on ollut tarkoituksensa ja uskomme, että elämäntarinallamme on monille toivoa antava vaikutus. Haluamme tuoda esille myös hengellisen vankeuden kirjassamme. Sen, kuinka seurakunnissa vallitseva lakihenkisyys tuhoaa monen elämän ja asettaa liian suuria taakkoja ihmisten kannettavaksi. Rakkauden täydellinen laki Kristuksessa ei koskaan vaadi ihmiseltä mitään sairasta yli voimien käyvää suoritusta. Sellaista ylisuorittamista on paljon ja ylihengellisyyttä, joka estää normaalin elämän. On otettava toki huomioon sekin, että usein ihminen itse on niin heikko, ettei usko riitä valitsemaan terveempää vaihtoehtoa. Silloin on viisasta olla puuttumatta henkilökohtaisiin ratkaisuihin. Sen sijaan tukea tarvitsee moni raskaiden taakkojen alla painiva ja elämän monimutkaisissa ratkaisuissa, jotka saattavat olla ylitsepääsemättömän vaikeita. Toivomme, että varsinkin tässä lopun ajan sairaassa yhteiskunnassa voisivat uskovat elää edes jonkinlaisessa tasapainossa ja terveellä tavalla. Voimavarat eivät saisi kulua jokapäiväisestä elämästä selviytymiseen ja lain kirjaimen täyttämiseen. Terve uskonelämä on rauhaa, iloa ja rakkautta Pyhässä Hengessä. Voimavarojen terve käyttö sielujen pelastukseen tulisi olla päämäärä. Jotta jokainen saisi olla oma itsensä Jumalan luomana ja elää hyvää elämää Raamatun tarkoittamassa rakkaudessa ja vapaudessa. 

1. Luku (toukokuu 2019 Tero) 
Herään Vilppulan avovankilassa ja ensimmäinen ajatukseni on rakas puolisoni. Mietin, kuinka hän on nukkunut ja onko kaikki hyvin. Odotan, että pääsen soittamaan aamupuhelun Minnalle. Rukoilen mielessäni ja keitän kahvit. Menen ulos juomaan aamukahvin ja katselen kaunista luontoa. Pari oravaa käy syömässä kädestäni ja kauriita näkyy metsän laidassa ihan takapihalla. 30 metrin päässä menee kauriiden vaellusreitti. Olen kiittänyt Jumalaa usein tästä kauniista paikasta ja kokenut sen suurena helpotuksena vankeusaikaani. Luonnon hoitava ja rentouttava vaikutus on ollut voimavara. Jumalan siunaus on ollut myös mukanani koko vankeusajan. Pääsin Saramäen suljetusta vankilasta alle kahdessa vuodessa Kylmäkoskelle, jossa pääsin piharyhmään ja oppisopimuskoulutukseen puutarhuriksi. Oli henkisesti hyvin hoitavaa saada olla ulkona puutarhassa työssä ja kokea fyysistä vapautta ilman jatkuvaa valvonnan tunnetta. Kiitokseni nousee Herralle, että saan olla nyt tässä terveenä, onnellisena ja uskossa. Koen, että suurin kiitosaiheeni Jumalalle on rakas puolisoni, jonka kanssa saan jakaa elämäni. Vaikka koen tämän paikan parhaaksi mahdolliseksi, jatkuva ikävä kotiin ja rakkaan vaimon luokse on kuluttavaa. Odotan joka päivä armahduspäätöstä. Katkeruus ja viha todellista rikoksentekijää kohtaan jäi Kylmäkoskella 2014 tullessani uskoon. Olen saanut antaa anteeksi ja se oli suuri vapautus itselleni. Syyttömänä vankeudessa nyt 8 vuotta ovat nöyrtäneet minua. Toisaalta olen ollut tästä kaikesta kiitollinen. Nämä vuodet ovat irrottaneet minut päihteistä ja huonosta elämäntyylistä. Olen saanut elämääni rajat, joita ei lapsuudessani ollut. Ennen kaikkea sain tulla uskoon ja sain syntini anteeksi. 

Psalmi 40; Hartaasti minä odotin Herraa, ja hän kumartui minun puoleeni ja kuuli minun huutoni. Ja hän nosti minut ylös turmion kuopasta, lokaisesta liejusta, ja asetti minun jalkani kalliolle, hän vahvisti minun askeleeni.

2. Luku(toukokuu 2019 Minna) 
Herään keittämään kahvit. Siunaan Teron päivän ja pyydän Herraa olemaan hänen kanssaan. Edessä on taas päivä, kun tutkimme Raamattua ja rukoilemme. Sydämeni täyttyy kiitollisuudesta Jumalaa kohtaan ja ihmettelystä, kuinka Hän on lopulta vastannut rukouksiini. Lukuisien pettymysten ja mutkien jälkeen löytyi sittenkin tie, jota on hyvä kulkea. Sain vastauksen, joka ylitti odotukseni ja ajatukseni aivan kirkkaasti. Herra yllätti! Näytti jälleen mahtinsa ja voimansa. Hän antoi niin monin verroin enemmän, kuin osasin edes pyytää. Olen parantunut haavoistani ja toipunut näiden kuukausien aikana ennätysvauhtia. Ensimmäistä kertaa elämässäni koen olevani turvassa ja saavani puhdasta rakkautta. Jatkuva pelko on väistynyt ja tilalle on tullut iloa, vapautta ja huumoria. Olen saanut lahjoista suurimman tälle elämän loppumatkalle; rakastavan puolison, Työtoverin Herrassa ja parhaan ystävän. Olemme usein ihmetelleet, kuinka suuri suunnitelma Jumalalla on ja kuinka paljon vaivaa Hän on nähnyt tehdäkseen kaiken täydelliseksi. Johdatus on ollut vahvaa ja selkeää. Kaikki palaset ovat loksahtaneet kohdilleen ajallaan ja sopineet, kuin valettu koko kuvaan. Kiitollisena kaikista elämän kolhuista ja ymmärtäen niiden merkityksen ylistämme Herraa tänään. Vaikeudet, kärsimykset ja kolhut ovat muovanneet meistä uusia luomuksia, jotka osaavat arvostaa pieniä asioita. Elämän peruspilarit; usko, perhe ja koti ovat saaneet sydämessämme niin suuren arvon, että tahdomme vaalia niitä suurimpana aarteena! 

3. luku 
Valo voittaa pimeyden (Minnan tarina) 
Pienestä tytöstä asti tiesin, että Jumala on hyvä ja rakastava. Tunsin Hänen läsnäolonsa ja varsinkin silloin, kun olin peloissani, Hän antoi minulle turvallisuuden tunteen. Usein illalla rukoilin ja sain hyvin unen päästä kiinni Taivaan Isän sylissä. Äitini opetti jo varhain iltarukouksen ja tiesin, että isoäitini oli Jeesukseen uskova. Mummolassa vietinkin paljon aikaa ja siellä minulle opetettiin koko lapsuus uskonasioita. Aina pääsiäisenä katsottiin Jeesus-elokuva ja opin luottamaan Jumalan voimaan. Uskon henki kasvoi vuosi vuodelta ja luin paljon kirjoja. Ikuiset kertomukset opettivat Raamatun perusteet ja sain uudestisyntyä 10-vuotiaana kotikokouksessa. Teini-ikäisenä erkaannuin uskosta ja tilalle tuli maailman henki. Alkoholi ja muut riennot veivät mennessään pahoin. Sain lapsia ja olin 14-vuotta ensimmäisen mieheni kanssa yhdessä, kunnes tuli lopullinen alasvajoaminen. Olin noin 28-vuotias, kun olin täysin alkoholisoitunut, eronnut ja menettänyt lapseni entisen miehen hoiviin. 
Elämä meni entistä huonompaan suuntaan eron jälkeen ja jatkoin juomista useista päihdekuntoutuksista huolimatta. Olin uudessa parisuhteessa, jonka aikana aloin etsiä Jumalaa. Tahdoin raitistua ja tulla uskoon. Jumala kuuli rukoukseni ja kesällä 2006 tapahtui ihme ryyppyputken päätteeksi. Täytyin Pyhällä Hengellä ja uudistuin. Siitä alkoi uusi tie, jossa löysin hengellisen kodin Hyrynsalmelta. Siellä kävin kasteella ja aloin kasvamaan omaa hengellistä kasvua. Olen aina kiittänyt Herraa siitä, että sain kasvaa parhaassa seurakunnassa. Sain armolahjoja ja paljon tukea. Minusta huolehdittiin hyvin ja sain osallistua seurakunnan toimintaan. Samaan aikaan kotona oli perhehelvetti, josta ei monikaan tiennyt. Luulin sen olevan normaalia ja koetin vain kärsiä ja kestää. Menin naimisiin, koska Raamatussa kehoitettiin niin. Luulin, että niin vain tulee tehdä. Rukoilin mieheni puolesta ja uskoni oli vahva, että hän tulee uskoon ja muuttuu. Liitostamme tuli vankila, jossa en saanut rakkautta lainkaan. Vain väkivaltaa, alistamista ja halveksuntaa. Vuosien myötä alistuin ja totuin hirveään kohteluun niin, että tutkin vain itseäni ja mitä minä tein väärin. Minusta tuli spesialisti omien virheiden tarkastelussa ja olin hyvin pahasti jo lain alla. Päiväni olivat rankkaa ja raskasta puurtamista, suorittamista ja taistelua. Yhtä aikaa yritin pyhittyä ja siitä tulikin täydelliseksi hiottua omavanhurskautta. Syytin itseäni kaikesta ja koetin muuttua aina vain paremmaksi. Odotin ja rukoilin helpotusta. Sitä ei ollut. Kukaan ei osannut auttaa minua. Ystäviä oli kiitos Herran, jotka jaksoivat kuunnella ja antoivat yösijan evakossa ollessani kotoa. Opin selviytymään yksin ja rukoilin paljon. Opin tuntemaan Jumalaa ja Hän olikin rinnallani hyvin konkreettisesti. Tunsin Hänen läsnäolonsa ja kuulin selvästi Hänen puheensa. olin Pyhän Hengen Raamattukoulussa, jossa itse Herra opetti minua päivittäin. kuuntelin opetuksia sen mukaan, kuin Pyhä Henki johti. Viisi vuotta luin pelkkää Raamattua aamusta iltaan ja rukoilin. Kävin läpi syviä hengellisiä kouluja käytännössä ja Sana avautui niin, että profetaalinen palvelutyö alkoi hyvin varhain. Opin rohkaisemaan muita, koska tiesin, kuinka kovasti sitä tarvittiin! Opin nostamaan, auttamaan ja kantamaan muita kärsimykseni pätsissä. Taistelin katkeruutta vastaan ja opin anteeksiantamisen taidon. Opin luottamaan Jumalan voimaan mitä vaikeimmissa olosuhteissa. Kiitän Jumalaa näistä vuosista, vaikka en ymmärrä, kuinka olen kestänyt sen kaiken. Sain oppia tuntemaan Jumalan sydämen ja Hänen rakkautensa. Hänen valtavan läsnäolonsa ja Pyhän Hengen voiman. Opin kuinka konkreettisesti Pyhä Henki johdattaa, suojelee ja varjelee. Hän varoitti minua, milloin ei kotiin kannattanut mennä. Täydellinen suojelus ja varjelus oli kanssani!

Psalmi 91; Hän antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua, missä ikinä kuljet,

 Sain tyttären tässä liitossa ja muutin erilleen asumaan hänen synnyttyä. Pian lakihenkisyys palasi ja menin takaisin mieheni luokse. Se oli suuri virhe. Tilanne meni vain pahemmaksi ja mieheni alkoi juomaan. Lopulta sairastuin ja jouduin sairaslomalle, kun en enää jaksanut. Keväällä 2014 muutin pois ja jäin tyttäreni kanssa kahdestaan. Elämäni alkoi helpottumaan suuresti ja pystyin pian palaamaan työelämään. Selkäsairaus oli kuitenkin tullut jäädäkseen. Olin yksinhuoltajana noin 4 vuotta, kunnes tapasin pitkään rukoilleena uskovaksi itseään sanovan miehen. En haavoittuvassa ja heikossa tilassani yksin pitkään olleena kyennyt ajattelemaan johdonmukaisesti. Luulin hänen olevan oikea ja pian menimmekin naimisiin ja muutin hänen luokseen. Se oli virhe ja menetin sen lyhyen liiton aikana lapseni usean turvakotireissun aikana huostaan. Olin aivan rikki tämän puolen vuoden suhteen jälkeen ja koin menettäneeni kaiken. Olin täydellisessä umpikujassa ja avuton. Rukoilin Jumalaa pelastamaan minut. En tiedä, missä olisin, ellei Tero olisi tullut elämääni. Pyysin Herraa sydämeni pohjasta antamaan ihmisen, joka pitäisi minusta huolta. Sellaisen, jonka kanssa olisin turvassa ja saisin pysyä uskossa ja olisi raitis. Kiitos Herralle! Hän pelasti minut ja antoi täydellisen rukousvastauksen. 
Jälkeenpäin ymmärrän, että lakihenkisyys oli johtanut minut yhä uudelleen umpikujaan elämässäni. En ymmärtänyt armoa, eikä asiaa auttanut se, että joka puolella opetettiin lakia ja siihen pitäytymistä. Kukaan ei tullut kertomaan, että minun ei olisi tarvinnut elää sellaisissa parisuhteissa! Jumala johdatti ympärilleni myös muita kärsiviä ja yhdessä rohkaisimme toisiamme ottamaan terveitä askeleita elämässä. Kenenkään uskovan ei tarvitse elää väkivaltaisessa avioliitossa! Itse asiassa ei saa edes. Se on itsetuhoisuutta, eikä avioliittoon kuulu alistaminen ja väkivalta. Se tuhoaa. Ainoastaan rakkaus kuuluu Pyhään avioliittoon. Sellainen puoliso, joka pahoinpitelee, on kuollut ja hyljännyt puolisonsa. Tässä asiassa on paljon parantamisen varaa seurakunnissa. On varmasti lukuisia muita esimerkkejä, milloin on parempi erota, mutta kerron tässä vain oman kokemukseni pohjalta. Elämän uskossa tulisi olla tervettä ja elämää tuottavaa, ei tuhoavaa ja rikkovaa. Herra Jeesus tuli juuri meitä heikkoja ja väärinkohdeltuja varten. Hän tahtoo antaa elämän ja vapauttaa kaikesta väärästä ja sairaasta, joka tuhoaa sielua. Kiitos Jeesus! 

4. Luku 
Via dolorosa - kärsimysten tie(Teron tarina) 

Jouduin vankilaan v. 2011 elokuussa. Minut tuomittiin elinkautiseen vankeustuomioon murhasta, jota en ollut tehnyt. Tuomion saaminen aiheutti minussa valtavia reaktioita; pelkoa, vihaa, järkytystä, katkeruutta, epäuskoa, toivottomuutta ja harkitsin itsemurhaa. Olin pettynyt oikeuslaitokseen, koska olin uskonut, että lopulta oikeus voittaa. Minulle koko tapahtuma itsessään oli jo kamala kokemus, kun lapsuudenystäväni murhattiin silmieni edessä. Vielä se, että päälleni vyörytettiin koko teko, oli järkyttävä oikeusmurha. Olin vakavasti alkoholisoitunut ja rappiolla elämässäni tuohon aikaan. Käytin lääkkeitä ja kannabista lisäksi. Tapahtuma-iltana jouduin mukaan vastoin omaa tahtoani ja olin shokissa koko surmatyön todistamisen ajan. Emme tahdo kirjoittaa asiasta sen tarkemmin asian ollessa näin vakava. Lopulta pääsimme kuitenkin asunnolleni, jossa olin nukahtanut. 

Kun minut vietiin poliisiautolla selliin aamulla, tunsin oudolla tavalla turvallisuutta, vaikka tilanne oli pelottava. Olin vihdoin päässyt turvaan siitä elämästä. Yksi painajainen oli ohi ja toinen alkamassa. Tosin sitä en tiennyt, koska en ollut itse tehnyt mitään. Luulin pääseväni parissa päivässä ulos. Kiitos Jumalalle, että en päässyt, sillä olisin jatkanut elämääni todennäköisesti samalla tavalla. Oli valtava helpotus päästä juomiskierteestä ja jatkuvassa pelossa elämisestä irti. Aluksi olin niin katkera ja vihainen todelliselle tekijälle, että olin valmis antamaan saman kohtalon hänelle vapauduttuani. Onneksi pääsin katkeruudestani v. 2014 uskoontulon vuoksi. Tajusin, että se syö minut elävältä ja tuhoan vain itseni. Peilasin myös isäni katkeruutta vuokseni ja ymmärsin, kuinka huono asia se on. 

Jumalan ihmeet vankilassa

Pidätyksen jälkeen ensimmäiset viikot olin Loimaan poliisilaitoksella pidätyskopissa. Siellä oli betonisänky, betonipöytä ja wc-pönttö. Koin turvallisuutta ollessani kopissa, josta jouduin välillä kuulusteluihin. Luin paljon kirjoja ja sain niistä ikäänkuin pakotien toiseen maailmaan. Minua yritettiin psyykata tunnustamaan rikosta ja minulle näytettiin kuvia uhrista, jopa kuolinilmoitusta. Se oli kamalaa ja traumatisoivaa. En voinut luottaa poliisiinkaan ja luottamus esivaltaa kohtaan mureni entisestään. 
Äitini ja isäni kävivät minua katsomassa. He yrittivät lohduttaa. Ajatus siitä, että se kauhea yö oli takana, antoi hyvän olon. Vaikka toisaalta olin järkyttynyt ja pelkäsin, mitä kaikesta seuraa. Odotin jatkuvasti, että pääsen pois. Luotin siihen, että totuus tulee ilmi rikosteknisen tutkinnan seurauksena. Kunnes asianajajani kertoi, että miehet olivat kaataneet kaiken minun niskaani. Olin hyvin vihainen ja odotin seuraavaa kuulustelua. En itse ollut uskaltanut kertoa mitään, koska pelkäsin heitä ja koetin suojella. Nyt päätin kertoa totuuden. Kun nyt kerroin totuuden, ei minua enää uskottu.
Minut siirrettiin Saramäken vankilaan noin 40 vrk kuluttua. Sinne meno pelotti ja toisaalta halusin sinne, että pääsisin pois betonikopista. Jouduin suljetulle osastolle ja kahden viikon kuluttua sain oman huoneen. Siellä oli kerran päivässä ulkoilu tunnin ajan, muutoin jouduin olemaan huoneessa jatkuvasti. Tätä jatkui n. 1,5 vuotta, jotka olin tutkintavankeudessa. Kaksi kuukautta olin välissä Niuvaniemen mielisairaalassa mielentilatutkimuksissa. Hovioikeuden tuomion  jälkeen pääsin työmiesten osastolle. Sieltä pääsi käymään jo kerran viikossa vankilan kanttiinissa ja kirjastossa. Yhteensä kaksi vuotta Saramäessä. Aika siellä oli ahdistavaa. 
Aloitin heti opiskelun, että pää pysyisi kasassa. Halusin olla omissa oloissani ja saada elämäni kuntoon. 

Käräjät kestivät kolme päivää aamusta iltaan ja syyttäjä käytti kaiken aikansa minun syylliseksi tekemiseen. Tekniset todisteet eivät riittäneet minun tuomitsemiseen ja tuntui, kuin he olisivat tekemällä tehneet minut syylliseksi. Miehet todistivat minua vastaan, jotta pääsisivät lyhyemmällä tuomiolla. Minulla ei ollut mitään mahdollisuuksia puolustautua. Olin vieläkin siinä uskossa, että oikeus toteutuu. 

2012 sain käräjäoikeuden tuomion, joka oli elinkautinen. Tämä veti mieleni hyvin matalaksi, mutta minulla oli vielä toivoa, koska odotin hovioikeudesta tulevan oikeuden. Valitin tuomiostani hovioikeuteen, josta tuli sama päätös 2013. Tämän jälkeen mieleni meni entistä matalammaksi ja harkitsin itsemurhaa. Sen avulla jaksoin päivän kerrallaan eteenpäin. Ajattelin, että se on takaovi, josta pääsen hetkessä pois. Laitoin hakemuksen myös korkeimpaan oikeuteen, mutta en päässyt sinne. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeenkin valitin, mutta sanottiin vain, että Suomen valtio ei ole tehnyt virhettä.

Yritin hakea toisiin vankiloihin, että pääsen pois Saramäestä. Hämeenlinnaan en päässyt, mutta Kylmäkoskelle pääsin. Siirryin Kylmäkosken vankilaan 2013 heinäkuussa. Olosuhteet olivat siellä aivan toisenlaiset. Sellit kodikkaita ja sisustettuja. Pääsin lähes suoraan avo-osastolle, joka on ihme. Sinne on vaikea päästä ja pidän sitä Jumalan siunauksena. Sain tehdä töitä, torikalusteiden hiontaa ja lakkausta. Tein työni niin hyvin, että pääsin pian pihatyöryhmään, joka sekin oli ihme! Ensimmäisenä vankina Kylmäkoskella sain oppisopimuskoulutuksen alkamaan 4-5 kk aikana! Tämäkin on valtava ihme, joka tapahtui ennätysajassa. 
Työpajalla tuli eräänä päivänä riita toisen vangin kanssa ja se ahdisti niin paljon, että tahdoin keskeyttää työpäiväni. Juuri samalla hetkellä vastaani tuli pastori Vesa Mäkelä. Hän tuli sekunnilleen oikeaan aikaan ja hetken keskustelun jälkeen palasin työhön takaisin. Hän sai minut kiinnostumaan hengellisistä tilaisuuksista ja halusin mukaan. Samana syksynä aloitin Alfa-ryhmässä käymisen.
Jumalan kunniaksi kerron, että alle 2,5 vuoden sisällä kiinniotosta olin täysin yliluonnollisesti päässyt pitemmälle, kuin kukaan koskaan vankilaolosuhteissa. Ensimmäinen perheleirini oli Vilppulan avovankilassa 2014 toukokuussa ja pääsin jokaiselle 9 leirille! Välillä olin varasijalla, mutta Herra raivasi tien aina, Hallelujaa!! Tulin uskoon samana vuonna pikkuhiljaa antaen Herralle elämääni. Vesa antoi minulle hengellisiä levyjä ja videoita. 



Ihmeitä oli paljon, kuten se, että minulla oli läppäri ja tulostin sellissä. Sellaisia ei muilla ollut. Tein talon polttopuumyynnistä listaa, eli ns. henkilökunnan töitä. Minulla oli jopa avain omaan selliini! Minulla oli suljetussa vankilassa mansikkamaa, ryytimaa ja marjapensaita. Pääsin hoitamaan istutuksia ja ulos kuinka itse halusin. Sain olla päihdekuntoutusosastolla loppuun asti, ennen siirtoa Vilppulaan. Siellä kävi joka toinen torstai hengellisiä tilaisuuksia pitämässä eri tahot. 

5. luku 
Herran pysäytys ja elämän tienristeys 

Vankila on ikäänkuin ponnahduslauta joko hyvään elämään tai vielä syvemmälle rikollisuuteen. Ensimmäiset hetket vankilassa ovat vaikeimmat ja päätöksen hetket. Sydämessäni tunsin, että jokin korkeampi voima oli pysäyttänyt minun syöksykierteeni. Jouduin valinnan eteen. Lähdenkö kohti huonompaa elämää; lääkkeet, sydämen kovettaminen, huumeet, verkostoituminen alamaailmaan ja päihde-elämän jatkaminen. 
Vai parempaan suuntaan; opiskelu, päihteettömyys, usko parempaan elämään, toivo, irrottautuminen vanhasta elämästä ja sen toimintamalleista. Halusin valita hyvän. Se ei ole helpoin valinta vankilassa, jossa ryhmäpaine aiheuttaa yksinäisyyttä. Tukiverkostoni oli perheeni. Vankila-ajan voi käyttää hyödykseen tai laittamalla asiat vielä enemmän solmuun. 
Vankilassa on pakko rakentaa henkinen suojamuuri ympärilleen, eikä voi näyttää tunteitaan. On kovetettava ulkokuori. Hyväksikäytön vaara on suuri. Minullekin tultiin tarjoamaan helppoa ulospääsyä, hetken helpotusta huumeilla. Kieltäydyin välittömästi ja päätin, etten lähde sille tielle. Selviytymiskeinoni olivat television katselu, opiskelu, askartelu ja puhelut perheeni kanssa. Viikottain odotin viikonlopun tapaamisia äitini, isäni tai poikani kanssa. Henkilökunta oli myös tukiverkostoni, koska tulin heidän kanssaan hyvin toimeen. Kylmäkoskella selvitymiskeinot lisääntyivät, kun sai osllistua yhä enemmän toimintaan eri asioissa. Puutarha ja pihatyöt olivat suurimpia voimavaroja, kun sai olla ulkona. Luonto ja tekemisen mahdollisuudet antoivat voimaa. Minulle uskottiin luottamustehtäviä ja ne osaltaan vahvistivat itsetuntoa. Koen, että Herra antoi minulle juuri sopivan määrän siunausta, etten päässyt ylpistymään. 
Kylmäkoskella alkoi teatteriesitys Vapauden kauhun valmistelu, johon minua tultiin pyytämään. Olin mukana projektissa alusta asti. Teimme käsikirjoitusta ja suunnittelimme näytelmän. Se oli mukana Kiasmassa ja mediassa. Siitä tehtiin myös kirja. Näytelmä oli osittain hengellinen.

Kylmäkoskelta kävimme usein ulkopuolisissa hengellisissä tilaisuuksissa. Ne edesauttoivat hengellisessä kasvussa ja henkisesti, kun pääsi talon ulkopuolelle. Oppisopimuksessa suoritin osan näyttötutkinnoista kiitettävin arvosanoin. Neljä jäi suorittamatta. Niiden suorittaminen edellytti siirtymistä Vilppulan avovankilaan. Sijoittelusta päättävän toimielimen valtakunnallinen käytäntö oli se, että 8-9 vuoden kohdalla voisi vasta olla mahdollista siirtyä. Vankila itse suositteli minua siirtoon ja hain itse. vedottiin aina valtakunnalliseen käytäntöön. Se aiheutti omalta osaltaan ristiriitaa vankilan ja toimielimen välillä. 
Apulaisjohtaja rohkaisi minua tekemään kantelun sijoittelusta eduskunnan oikeusasiamiehelle. Tämä kantelu, kuten muutkin onnistuneet saatetut tilaisuudet ja perheleirit olivat olleet siunausliinan alla. Ne onnistuivat aina. Kantelu oli siunausliinan alla jonkin aikaa. 5-6 kk oli kulunut aikaa kantelusta, kun päätös oli tullut. Tulin töistä ja minulta kysyttiin, lähdetkö huomenna vai ensi viikolla Vilppulaan? Olin ihmeissäni, koska olin luullut, että joudun olemaan vielä 4 vuotta Kylmäkoskella. Herra oli tehnyt ihmeen! Valtavan ihmeen. Pääsin siirtymään useita vuosia etuajassa avovankilaan. Olin ikäänkuin tienraivaaja avovankilaan pääsylle aikaisemmin, jonka jälkeen on päässyt muitakin. 

Siirryin Vilppulan avovankilaan 2016 syksyllä. Toisaalta ahdisti, kun taas uudet ihmiset olivat edessä. Matka oli ahdistava ja sitten tultiinkin hakemaan Hämeenlinnasta Vilppulan omalla autolla minut. Se oli helpotus. Kuulin pääseväni suoraan johtolaan, joka oli ns. rauhallisin talo ja vankien liikkumisalueen ulkopuolella oleva rakennus. Olin ensimmäinen, joka pääsi suoraan johtolaan ja vartijakin ihmetteli sitä. Herran siunaus oli valtava. 
Uudet olosuhteet voisin kuvailla vertauskuvallisesti. Pääsin, kuin kaivosta ylös. Kaikki oli suurta ja ihmeellistä. Sain kännykän käteen ja pian hommasin auton. Kävin sunnuntaisin kirkossa ja hengellisissä kokouksissa helluntaiseurakunnassa. Osallistuin ev. lut srk:n miehille suunnattuihin tilaisuuksiin. Sain tukihenkilön Vilppulasta, jonka kanssa kuljimme tilaisuuksissa. 
Pääsin töihin vankilan puutarhalle. Oppisopimuskoulutus jatkui siellä. Lähiopetusjaksot olivat Jämsän ammattiopistolla. Sain tietokoneluvat opiskelun myötä. Jumala johdatti minut puolen vuoden sisällä siviilityöhön Vilppulan seurakunnan hautausmaalle. Koin sen valtavana harppauksena. Pääsin ensimmäisen kerran Ypäjälle kotilomalle yksin autolla 2016 kevättalvella. Elämänmuutos oli valtava! Tuntui, kuin olisi päässyt siviiliin. Normaalit kaupat, pankit ja työt. Kuitenkin se oli ahdistavaa, kun toinen jalka oli kiinni vankilassa. Kunnes siihen tottui pikkuhiljaa. 

Saramäessä ja Kylmäkoskella ollessani ymmärsin, että parisuhde ei voisi onnistua terveellä tavalla. Tapaamismahdollisuudet olivat mitättömät. Kerran kuukaudessa 3-5 tuntia. En etsinyt silloin kumppania. Kirjoittelin vain jonkin verran.  Minulla oli myös pahoinpitelyn seurauksena tullut C-hepatiitti, jota häpesin. Rukoilin silloin sydämessäni, että Herra parantaisi minut. Sain parantua 2014 uskoontulon jälkeen ja lääkäri totesi sen poistuneen!
Vilppulassa oli mahdollisuus perhetapaamisiin ja silloin aloin kaipaamaan läheisyyttä enemmän. Mahdollisuudet parisuhteen hoitamiseen olivat nyt paremmat. Ajattelin heti alkuun, että tulevan puolisoni pitäisi olla uskossa. Mutta aloin mennä maailman henkeen pikkuhiljaa, kun vapaus sokaisi minut. Aloin kuunnella maailmallista musiikkia, katsomaan televisiota ja etäännyin uskonasioista niin, että ne olivat harrastusta. 
Yksinäisyys oli nostanut oikeat arvot parisuhteessa esiin vielä voimakkaammin. Koin, että ennen kaikkea kaipasin läheisyyttä, ystävää, lämpöä ja rakkautta. En kuitenkaan uskaltanut aloittaa tutustumaan kenenkään kanssa, koska pelkäsin taustani esiintuloa. Varsinkaan koulussa. Oli helpompaa alkaa tutustumaan netin kautta kasvottomana ihmisiin. 
Sosiaalisen median kautta yritin ensin löytää uskovaa kumppania, mutta maailman henkeen jouduttuani eksyin tutustumaan ei-uskovaan naiseen. Hänen kanssaan jouduin ahdistavaan ja lyhyeen suhteeseen. Kaikki meni huonompaan suuntaan. Jouduin myös vankilan henkilökunnan kanssa törmäyskurssille, kun taistelin oikeuksieni puolesta väärällä tavalla. Olin puun ja kuoren välissä. Koin henkistä väkivaltaa parisuhteessa ja sairastuin. Väsyin ja stressaannuin, kun en saanut olla oma itseni. Salailun vaatiminen muilta ja asioiden peittely oli raskasta. Koin, että minua hävettiin. Päätin suhteen jouluna 2018, kun en enää jaksanut. Olin tehnyt päätöksen poislähdöstä jo syksyllä, mutta yritin olla loukkaamatta ketään ja jatkoin väkisellä eteenpäin odottaen oikeaa hetkeä. 
Tämän jälkeen aloin etsiä Herraa ja rukoilemaan epätoivoisesti. Olin toivonut koko elämäni omaa puolikastani ja tiesin, että hän on olemassa jossain. Meni kaksi viikkoa, kun rukousvastaus tuli. 


6. Luku 

Uusi elämä 

Nyt alkoi uusi elämä! Löysimme toisemme netin kautta. Kaksi hyvin rikkinäistä ihmistä, jotka kaipasivat normaalia elämää ja uskoivat oikean rakkauden olevan olemassa. Minna oli töissä vanhustenkodilla, kun sai ensimmäisen viestin Terolta. Oli kova kiire, eikä ehtinyt kirjoittelemaan paljoa. Tero sanoi, että koki heti, että Minnalle tuli kirjoittaa rehellisesti. Tero kertoi olevansa vankilassa ja Minna antoi mahdollisuuden jatkaa kirjoittelua. Minna kehoitti lukemaan todistuksensa netistä, koska ei ehtinyt kertomaan juuri nyt itsestään enempää. Tero meni lukemaan ja koki ihmeellisen Pyhän Hengen kosketuksen lukiessa todistusta. Se veti voimakkaasti puoleensa ja Tero koki, että tässä se on! Samanlainen rikki oleva ja kärsinyt ihminen ja koki ymmärtävänsä Minnaa. 
Molemmat koimme heti, että oli helppoa ja vaivatonta keskustella. Meillä oli sama kieli ja ymmärsimme toisiamme. Tuhansien viestien ja pitkien puheluiden jälkeen huomasimme, että arvot kohtasivat täysin ja meillä oli mukavaa yhdessä. Pyhän Hengen yliluonnollinen voima oli koko ajan kanssamme. Ei ollut pelkoa tai epäilystä. Hieman mietitytti vain tapaamisten järjestyminen. 

Tammikuussa 26.1. olimme taas puhelimessa, kun Tero oli kotilomalla Ypäjällä isänsä luona. Aloimme puhua naureskellen tapaamisesta ja leikki muuttui pian todeksi! Minna sanoi, että ajaisin heti Ypäjälle, jos Tero kosisi. Vastaus oli, että kyllä kosisi. Hetken ihmeteltyämme ja iloittuamme samoista ajatuksista, alkoi voimakas rauha ja lepo laskeutua ajatukseen. Minna lähtikin ajamaan iltaa kohti Ypäjälle. Pakkasta oli 25 C ja matkaa 350 km. Tero oli hämmästynyt ja ihmeissään, kun ei ollut valmistautunut tapaamiseen. Hän vain ajatteli, että on kelvattava tämmöisenään. Matka tuntui lyhyeltä ja helpolta. Pyhä Henki täytti Minnaa ja antoi varmuuden oikeasta päätöksestä. Kaikki tuntui luonnolliselta. Jumala antoi ilmestyksen Teron luonteesta ja rakkauden tarpeesta, joka on toteutunut juuri sellaisenaan. Meistä tuntui, kuin olisimme myöhässä toisiltamme ja nyt oli totisesti jo aika löytää toisensa. 
Ainoa vapaa mökki oli metsässä, jossa ei ollut sähköjä. Se oli vain vuokrattava ja Tero laittoi takkaan tulet ja sytytti kynttilät. Heti, kun Minna pääsi mökin pihaan, antoi Pyhä Henki kehoituksen halata ensimmäisenä Teroa. Meistä tuntui, kuin olisimme tulleet takaisin kotiin vanhan hyvän ystävän luokse, josta oli joutunut olemaan erossa vuosia. Hetken keskustelun jälkeen Tero meni polvilleen ja kosi päättäväisesti Jumalan antamalla varmuudella. Minna ei voinut, kuin suostua, koska kaikki oli niin selkeää johdatusta ja Pyhä henki oli voimakkaasti läsnä. Itkimme ja ihmettelimme tätä suurta ihmettä! 
Menimme Teron isän luokse ja kahvitellessa tunsimme, kuin olisimme olleet siellä aina. Kaikki oli, kuin tuttua ja normaalia elämää. Se tunne, kuin olisit aina tuntenut ja takana olisi 20 vuotta yhdessä. Kävimme myös muiden perheenjäsenien luona ja kaikki ottivat vastaan hienosti. Ostimme kihlat 27.1.2019 ja lupauduimme loppuelämäksi toisillemme Jumalan kasvojen edessä. Pohtiessamme tulevia haasteita, antoi Herra rohkaisuksi aura-auton ajamaan edellämme! Tuo Pyhän Hengen aura-auto on kulkenutkin edellämme joka asiassa ja raivannut tietä meille erilaisin siunauksin. 

Heti seuraavalla viikolla Minna sai asunnon ensi soitolla Mänttä-Vilppulasta. Muutto ja Teron loma vankilasta järjestyi ihmeellisellä tavalla ja saimme yhdessä tehdä kotiimme ensi muuton! Herra oli jo laittanut Teron hakemaan lomahakemuksen valmiiksi tälle muuttopäivälle ja tarvitsi vain muuttaa osoitetietoja. Saimme mukavaa muuttoapua uskonveljestä ja sisaresta. Kaikki oli siunattua ja meni johdatuksessa täydellisesti. 
Meillä oli samalla viikolla palaverit vankilalla eri virkailijoiden kanssa ja haimme parisuhdeleirille. Meidät valittiin heti, joka oli ihme näin lyhyen tuntemisen vuoksi! Saimme myös perhetapaamiset hyvin pian, ennätysajassa. Kävimme kokouksissa paikallisissa seurakunnissa joka viikko. Tero pääsi kotilomille nopeasti. Olimme valtavan kiitollisia ja iloisia Jumalan siunauksista. Kaikki pastorit siunasivat liittomme heti nähtyään meidät. Me vain kuuluimme luonnollisesti yhteen, eikä asiassa ollut mitään epäilystä kenenkään silmissä. 

Muuton jälkeen ensimmäisellä kotilomalla rukoilimme yhdessä polvillaan. Se oli meidän ensimmäinen yhteinen polvirukous. Pyhä Henki täytti meidät voimakkaasti ja Tero sai Pyhän Hengen kasteen. Minnan rukoillessa profetia tuli voitelusta paimenen tehtävään. Tero koki voimakkaasti Pyhän Hengen ja Herran Jeesuksen läsnäolon. Hän sai kutsun sydämelleen paimentaa lampaita ja pian kutsu ja näky Ypäjälle avautui. Tero koki vahvasti heti haluavansa kasteelle ja sai sydämelleen mennä Turkuun Weijo Lindroosin kastettavaksi Jumalan seurakuntaan. Se oi tärkeä ja mahtava päivä, joka merkitsi paljon. Tilaisuus oli maaliskuussa 2019. Koimme suurta rakkautta ja hengen yhteyttä. Kiitos Jumalan! 

Meillä oli joka ilta Pyhän Hengen Raamattukoulu, jossa luimme Sanaa ja kävimme sitä läpi yhdessä. Rukoilimme ja opettelimme käyttämään armolahjoja. 
Saimme rukousvastauksia päivittäin ja ihmeitä tapahtui jatkuvasti. Emme muista nyt kaikkia, mutta jonkin verran yritämme tässä Jumalan kunniaksi kirjoittaa. Laitoimme armahdus-anomuksen maaliskuussa 2019 rukoillen ja siunaten matkaan. Herra opetti ja johdatti meitä koulussaan ja kasvatti yhteen hengellisesti. Yhteinen työnäky seurakunnasta Ypäjällä sai meidät toimimaan. Rukoilimme paljon ja päädyimme siihen, että Minna muuttaisi jo Ypäjälle. Siellä oli myös Teron perhe ja sukulaiset, joten perheyhteyden vaaliminen kävisi hyvin. Perustimme seurakuntayhdistyksen ja aloimme etsiä tiloja kokouskäyttöön. 

Herra on käyttänyt meitä valtavalla tavalla toistemme parantamiseen ja haavojen sitomiseen. Olimme kaksi täysin revittyä ja rikottua ihmistä, jotka alkoivat eheytymään yhdessä rakkauden voimasta. Yliluonnollinen Pyhä avioliitto, jossa kaksi toisilleen luotua samanlaista sydäntä kohtasivat. On jokapäiväinen ihme katsoa, kuinka Jumalan siunaama liitto voi olla täydellinen! Koettuamme täysin päinvastaista kohtelua osaamme arvostaa pieniä huomionosoituksia ja ylipäätään toisen arvostamista, kunnioitusta ja avointa rehellistä kommunikaatiota.
Rukoiltuamme ja odotettuamme puoli vuotta annoimme lopulta kaikki Jumalan käsiin ja lopetimme itse yrittämisen. Sen johdosta avautui ovi itsestään hengelliseen työhön. Kävimme Ypäjän kirkossa jumalanpalveluksissa ja keskustelimme kirkkoherran kanssa. Saimme aloittaa rukous ja raamattupiirin Seurakunnan tiloissa. Yhteistyö Evankelis-luterilaisen kirkon kanssa saisi olla alku hengelliselle työllemme Ypäjällä. Minna alkoi käydä vanhusten luona keskustelemassa vapaaehtoisena. Herran tiet ovat ihmeelliset! Evankeliumi kuuluu kaikille!


Joh 3; 16. Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.

Pelastusrukous; Tahdon antaa elämäni sinulle Jeesus! Tule sydämeeni ja anna syntini anteeksi. Amen

(c)2019, All Rights Reserved
Kävijöitä yhdeensä: 19605